Erakot luolissaan.
Ihmiset huolissaan.
Hallitsijat kultatuolissaan
sen tuntee vain mit? on suolissaan.

Tulin maailmaan jalkaisin,
silti atomin halkaisin,
vaikka tiennyt en, mist? alkaisin.
Olin toivottomin, ylimalkaisin.

Kaivoin nen?st? verta, kai voin my?nt?? sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nen?st? verta ja sielusta kultaa,
vaan l?yt?nyt en. L?yt?nyt en.

Ne toivoivat, ett? her?isin,
tiet??kseen mist? oon per?isin.
Olin miekka runsaster?isin.
Olin sinfonia keskener?isin.

Kuin paimen traumaani vartioin
rasituksesta notkuvin hartioin.
Y?kaudet kulmilla partioin.
Sujui liikenne nuolin ja kartioin.

Kaivoin nen?st? verta, kai voin my?nt?? sen.
Kaivoin sielusta kultaa kuin ihminen.
Kaivoin nen?st? verta ja sielusta kultaa,
vaan l?yt?nyt en. L?yt?nyt en.

Syd?nparastain panin parastain,
v?h?n lainaten, v?h?n varastain.
Kylvin muualle, niitin sarastain,
v?h?n lainaten, paljon varastain.

H?ipyi unelmat rinnakkaiselosta,
ettei yksik??n vapise pelosta.
"Turpa kii! ?l? selosta!
Saat p??h?si kakkosnelosta!"

Kaivoin nen?st? verta, vaikka my?nn? en.
Kaivoin sielusta kultaa -- olin ihminen.
Kaivoin nen?st? verta ja sielusta kultaa,
ja l?ysin sen.

Nen?st? verta, sielusta kultaa.
Nen?st? verta, sielusta kultaa.