Sänky on lämmin
hänen hiuksensa sua kutittaa
hän valelee vatsallesi hunajaa
ja niin sä meet sekaisin
menet tuoksusta sekaisin

Niin, sä tiedät sua kadehditaan
sä venyt kissana kainalossaan
haluut hiessä kylpeä
olla uljas ja ylpeä


Vielä vähän vähän vielä kun on aikaa
vielä vähän vähän vielä sillä

Niin kuin vie kevät aina järvistä jään
yhtä varmasti sinutkin hyllytetään
ja sä tappelet vastaan ja sä potkit ja lyöt
silti yksin huudat sun yöt
niin kuin syntyvä oppii hengittämään
yhtä varmasti sinutkin hyllytetään
ja sä tappelet vastaan ja sä potkit ja lyöt
silti yksin huudat sun yöt

Sä kadehdit niin
hänen valtavaa luottamustaan
hän sulle sisimpänsä paljastaa
eikö hän pelkää
että puukolla selkään sä lyöt

Sä et ansaitse tällaista elämää
sä näet sen, muut ei vielä nää
se sun päätäsi kiristää
haluut jotain joka piristää

Vielä vähän vähän vielä kun on aikaa
vielä vähän vähän vielä sillä

Niin kuin vie kevät aina järvistä jään...